Ehkä jonain päivänä Suomessa aateloidaan kiekkoleijonia niin, että aatelointitilaisuus näytetään televisiosta, suorana lähetyksenä, koko maassa.
Ehkä jonain päivänä Suomessa ylipäätään järjestetään aatelointitilaisuus, jossa aateloitavat legendat saavat puhua, ottaa vastaan kunnianosoituksena ja herkistyä, jos ovat herkistyäkseen.
Ehkä jonain päivänä Suomessa jääkiekkoleijonaksi aateloiminen on niin kova juttu, että se saa kaiken voittaneen ja kaiken kokeneenkin pelaajan herkistymään.
Ehkä jonain päivänä Suomessa jääkiekkoleijonaksi aateloiminen on niin kova juttu, että seuraavan vuoden aatelisia spekuloidaan jo ennen kuin edellisten nimilaatat on saatu edes kiinnitettyä seinään.
Ehkä jonain päivänä Suomessa aateloidaan kiekkoleijonia niin, että heidän kunniakseen järjestetään ottelu, jossa entiset aateloidut muodostavat kunniakujan uusille leijonille ja koko yleisö osoittaa legendoille seisaaltaan kunnioitusta.
Ehkä jonain päivänä Suomessa, kun kiekkoleijonia aateloidaan, se tehdään julkisesti, ylpeänä ja vain ja ainoastaan tarkoituksena nostattaa suomalaista jääkiekkoa, arvostaa sen historiaa ja saavutuksia, eikä tehdä siitä markkinointitekoja eikä ketään valita sinne liian heppoisin perustein. Ennemmin rima liian korkealla, kuin liian matalalla.
Se tosin vaatisi sen, että joku päättävässä tahossa ymmärtäisi, että Jere Lehtisen, Janne Ojasen ja Kimmo Leinosen kaltaisia kiekkolegendoja ei tuoda markkinahumun tauolla likaiselle jäälle, ihmisten poistuttua kaljajonoon ja hätäisesti jaeta kukkapuskia.
Se vaatisi myös sen, että SM-liigan toimitusjohtaja ei kuvittele ja ruikuta yhtiönsä verkkosivuilla, että suomalaisen jääkiekkolegendojen pitäisi antaa lajille jotain takaisin uran jälkeen. Koska SM-liigan toimitusjohtajan, jos jonkun pitäisi ymmärtää, että legendat ovat kaukalossa antaneet jo tarpeeksi.
Ehkä jonain päivänä nämä toiveet toteutuvat. Se tosin vaatii sukupolven muutoksen.
Siihen asti täytyy tyytyä katsomaan Hockey Hall of Famen seremonioita. Niitä kun kelpaa katsoa uudestaankin.
maanantai, marraskuu 14, 2011
Ehkä jonain päivänä...
Lähettänyt Juha Hiitelä klo 10:17 ip.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Eikö tuo julkkispalvonta ole mennyt jo täysin päättömäksi, alkaa muistuttaa kiihkouskontoa.
Uusia "jumalia" rakennetaan median voimin liukuhihnalta että "taviksilla" on jotain jota kumartaa, näin mediassa halutaan ajatella (olemmehan jumalten tekijöitä, olemme siis kaiken yllä olevia ylipappeja -asenne).
Mitä jos pidettäisi jääkiekko urheiluna jossa tietyt henkilöt sattuvat kulloisinakin hetkinä toimimaan omalla tontillaan, kaikki tekevät arvokasta työtä kokonaisuus huomioiden.
Nautitaan jääkiekosta liikuntana/urheiluna ja nautitaan suosikkiseuramme voitoista (uskotaan tietysti tappioiden hetkillä uuteen nousuun), nautitaan maajoukkueen voiton hetkistä ja nautitaan heidän peliesityksistä.
Ei sotketa ihmispalvonnalla kaikkea sitä hyvää mitä jääkiekko (urheilu yleensäkkin) tarjoaa, eikä medialle riitä noita joutavia pahvipäitä (julkkiksia) ihan ruuhkaksi asti ns.viihteen sektorilta.
Ei hyvää päivää hiitelä , herää unestasi yrittäen tuoda kanukkien kiekkopalvonta kotopohjolaan. Olisit vaan jatkanut hiitelän-poksia ja tyytynyt siihen , tietty satelliittien välityksellä seuraten HHO:Feimin lähetystä.Ehkä jonain päivänä.Muuten kaikkea hyvää mutta älä tuputa sopimatonta kiekko-kulttuuria Suomeen , Liitto valitsee tapansa toimia. :)
Eli siis legendoille jotka uhraavat luultavasti 75-90% elämästään SUOMALAISELLE jääkiekolle, ei voida ojentaa kymmentä minuuttia aikaa siinä kunnioituksen valokeilassa, minkä heistä jokainen aivan varmasti ansaitsee? Ovat siis verrattavissa esim. BB-julkkiksiin tai muihin julkkispalvonnan määritteleviin kriteereihin?
Olen ehkä ateisti muutenkin, mutta jumala-käsitettä ymmärrän ja jääkiekossa eritoten. 90-syntyneenä tamperelaisena sallinee jokainen vakavasti kiekosta ja sen perimätiedosta/kulttuurista kiinnostunut minun pitää Janne Ojasta jumalana, jääkiekkojumalana. ja niin, liitto valitsee tapansa toimia. Naurettavan tapansa.
Olisiko joku suomalainen jääkiekon seuraaja ollut närkästynyt, jos olisi nähnyt aatelointi tilaisuuden?
Aatelointi tilaisuus oli Helsingissä , auto tai juna alle ja halliin katsomaan jos kiinnostaa. Itse arvostan enemmän Ojasen paidan jäädytystilaisuutta , pelejä enemmän Tapparassa kuin maajoukkuessa.Hieno hetki jääkiekon historiassa. Osta lippu ja mene paikan päälle.Piste.
Kysymys lienee siitä, että kun jotain tehdään, niin tehdään se kunnolla, vai?
Jos valitaan Jääkiekkoleijonia ja jos heidät esitellään julkisesti, niin tehdään se kunnolla.
Eihän täällä Suomessa kannata ketään oikeasti kunnioittaa, koska se on vain helmiä sioille. Kansa, joka unohti sotaveteraaninsa, ei pysty katkeruudeltaan ketään kehumaan tai arvostamaan.
Kateuden, masennuksen ja negatiivisuuden kehtoon on turha tuoda mitään tradiota maailmasta, missä toisten saavutuksia arvostetaan.
Jo tämän blogin kommenttiboxissa näkee tämän kaamoskatkeruuden. Lumihanki kutsuu perhettä talvisin..
Huippuna tässä on tietysti se, että samasta asiasta kirjoitettiin julkisesti jo vuosia sitten ja silloin mm. kiekkomuseon Konton Pena uskoi asioiden muuttuvan jatkossa.
Eipä ole muuttunut, ellei sitten huonommaksi.
Samaa valitusta oli viimekin vuonna ja museon puolelta asiaan piti tulla jotain parannusta.
Sitä myös ihmettelen, miten yhdistyksen puheenjohtaja voi aateloida itse itsensä. Tai miten se sitten menee? Olisi hienoa, jos joku voisi joskus selittää, kuka tuosta aateloinnista vastaa.
Lähetä kommentti