Ei tämän näin pitänyt alkaa

Tiettyyn pisteeseen asti kaikkiin asioihin voi valmistautua.

Kun muuttaa toiselle puolella maailmaa, voi yrittää etsiä asuntoa valmiiksi, voi ostaa edeltäjältänsä huonekaluja ja voi suunnitella töitään valmiiksi.

En tiedä edeltäjistäni, mutta koska olin vieraillut kahden edellisen kirjeenvaihtajan luona, tiesin aika hyvin, millaista tämä työ tulisi olemaan. Osasin valmistautua siihen, että ensimmäiset viikot ovat aikamoista hulinaa suuntaan ja toiseen. Että työpäivistä tulisi pitkiä ja samaan aikaan pitäisi yrittää myös asettautua aloilleen.

Noh, liitettä on tullut jo jonkin verran väkästeltyä ja taloksi asettautuminenkin on edistynyt, sänkykin on jo tilattu.

Mutta tällaiseen urastarttiin tuskin kukaan olisi osannut varustautua. Maahantulopäivänä sain vielä armahduksen, kun tieto Wade Belakin kuolemasta tavoitti Vancouverin. En edes tarjonnut, saatikka kukaan kysynyt, että venytäänkö täältä suunnasta jutuntekoon. Lähinnä vain seurasin täkäläistä mediaa, ja ihmettelin tapahtunutta ikään kuin jatkumona sille, mitä aiemmin tänä kesänä oli tapahtunut.

Tänään sitä armoa ei sitten enää ollut. Eikä sitä oikeastaan pyydetykään.

Muutamana edellisenä yönä uni on ollut jo ihan normaalia, mutta jostain syystä tänä aamuna heräsin suorastaan kukonlaulun aikaan. Ja aivan virkeänä. Aamukahvi, ja netti auki, päivän lehdet lukuun. Normisetti siis.

No ei aivan. Maailman nopein tiedonvälityskanava Twitter rupesi nimittäin melkein heti koneen avattuani puskemaan tietoja jostain mystisestä lento-onnettomuudesta. Loput varmasti tiedättekin.

Kotitoimituksesta alkoi tulla sähköpostia, ensin kyseltiin yleisemmällä viestillä suomalaisten KHL-pelaajien numeroita ja sen jälkeen tuli pyyntö kaivaa käsiin niitä suomalaisia NHL-pelaajia, joiden entisiä pelikavereita turmassa menehtyi.

Yhdelle sanoinkin, että en ihan tähän tyyliin toivonut, että yhteydenpito täällä päässä alkaa.

Samassa kaupungissa majailevan Sami Salon kanssa jutellessa tuli kylmät väreet. Ehkä siksi, että Sami oli ensimmäinen jonka tavoitin ja jota asia henkilökohtaisesti kosketti. Ne väreet osoittivat, että tässä kyynisessä paskiaisessa on sittenkin tallella jotain inhimillistä. Tämän ammatin varjopuolia kun on se, että sitä menettää uskonsa kaikkeen hyvään.

Kollegalle koti-Suomeen ehdin jo sosiaalisen median kautta kertoa, että jostain syystä ihan niistä alkuminuuteista lähtien oli olo, että Jaroslavlin maalivahtivalmentaja Jorma Valtonen ei ole koneessa mukana. Ehkä se piti tavallaan oman ajattelun jotenkin kasassa.

Tämän tapahtuman jälkipyykkiä pestään varmaan pitkään. Enkä minä ole täältä käsin oikea ihminen sanomaan, miten itse kunkin siellä suunnalla jatkossa pitäisi toimia. Eikä se edes minulle kuulu. Sen sanon, että viisas mies Turusta kirjoittaa asian tiimoilta varsin järkevästi. Show must go on, vaikka se tässä kohtaa voi karulta tuntua.

Sitä vain jäin miettimään, että pitikö niiden kiekkojumalien koko porukan mennä koko kesäksi lomalle?