Voittajien historiaa

Urheilu eroaa monella tavalla muusta yhteiskunnasta. Sen omien sääntöjen, omien lainalaisuuksiensa ja luonteensa vuoksi.

Yhdessä asiassa urheilu on kuin mikä tahansa muukin asia tässä maailmassa. Historia on aina voittajien kertomaa.

Ja voittajat kirjoittavat yleensä onnellisia tarinoita.

Selasin tänään iltapäivällä töissä NHL:n verkkosivuja ja tajusin, että palkintogaala on huomenna. Tuntui, että aivan eilen istuin samassa avokonttorissa valmistautumassa selostamaan samaa gaalaa Nelosen maksukanavalle.

Paitsi, että se oli vuosi sitten. Tänä vuonna kanava teki viisaan päätöksen, ja jätti puhuvat päät pois lähetyksestä.

Kotimatkalla rupesin miettimään mistä tämä kiekkokausi muistetaan. Kaikki ikävät asiat olivat ikään kuin harmaata massaa. Oli Crosbyä, oli sitä sun tätä. Jotain epäselviä tuomioita SM-liigassa, mutta aina aavistuksen hämärän peitossa.

Kymmenen vuotta eteenpäin ja kukaan ei muista minä vuonna Masi Marjamäki taklasi Kamil Krepsin. Tai minä vuonna Colin Campbell lopulta antoi periksi ja luovutti kurinpitäjän nuijan seuraajalleen. Vancouverin mellakat toki varmaan muistetaan, mutta isossa kuvassa nekin katoavat aikajanalle. Kanadassa kun mellakoidaan suurin piirtein aina, kun joku Suuren Valkoisen Valtion joukkue sattuu putoamaan pudotuspeleistä.

Sen sijaan tämä kiekkokausi tullaan kotimaassa muistamaan tietysti HIFK:n paluuna lajin absoluuttiselle kotimaiselle huipulle. Se tullaan muistamaan Mikael Granlundin vuotena. Ja se tullaan tietysti muistamaan Suomen maailmanmestaruudesta.

Se tullaan muistamaan Boston Bruinsin Stanley Cupista. Mestaruudesta, joka monella tavalla on samanlainen kuin viimevuotinen Chicagon taival kannun haltijaksi, mutta yhtä monella tavalla myös täysin erilainen.

Ja vaikka maailman muuttuminen nopeutuminen sosiaalisen median myötä saa aikakäsityksen hämärtymään entuudestaan, yksi suuren turkulaisen jääkiekkopersoonan lentävä lause pitää ikuisesti paikkansa. ”Hopeemitalei mul on kenkälaatikoittai, vaan voittajat muistetaa!”

NHL:ssä historiankirjoituskin on tehty helpommaksi. Huomenna Vegasissa juhlitaan menestyjiä ja ikään kuin suljetaan yksi sivu historiankirjassa. Ja parin päivän päästä uudelle sivulle kirjoitetaan ensimmäiset rivit, kun draftissa jotkut onnelliset saavat mahdollisuuden toteuttaa unelmaansa.

Ja samalla tavalla myös meille, jotka emme ole kaukalossa, pelin keskiössä, tämä on eräänlainen päätöspiste. Joillekuille se on vain päätöspiste yhdelle kaudelle, toisille se on päätöspiste yhdelle vaiheelle elämässä. Monelle se on myös alku jollekin.

Kuka uskaltaa ennustaa mitä on tapahtunut ja missä ollaan, kun seuraavan kerran jaetaan NHL-palkintoja? En ainakaan minä.