Kenen pää menee pölkylle?

Viime yönä ja itse asiassa tämän päivän aikanakin on tullut mietittyä jääkiekkojoukkueen vastuukysymyksiä.

Jos joukkue ei menesty, niin kenen vika se viime kädessä on? Valmentajan?

No ei tietenkään. Yksittäisen pelaajan? Harvoin. Omistajan? Nehän tekevät seuroillaan mitä haluavat. Toimitusjohtaja? C’mon! Yksi mies ei voi kaikkea mokata. Vai voiko?

Pohdiskeluni juontuu tietysti Washington Capitalsista. Pääkaupungin NHL-ylpeys lähti melko nololla tavalla lauluun pudotuspelien toisella kierroksella. Viime vuotinen ensimmäisen kierroksen tappio piikkipaikalta Montrealille oli nolo, tämänvuotinen 0-4 Tampalle vähintään yhtä nolo.

Ja joku maksaa siitä hinnan. Todennäköisesti päävalmentaja Bruce Boudreau. Varsinkin, kun seuran omistaja Ted Leonsis arvosteli häntä blogissaan jo viime kevään pudotuspelipettymyksen jälkeen.

Totta kai Boudreau teki virheitä. Eikä hän todellakaan ole niin hyvä valmentaja kuin mitä aikaisempien vuosien hehkutus antoi ymmärtää. Tämäkin asia on puitu läpi joulun alla tulleen tositv-dokumenttisarjan yhteydessä.

Boudreau näytti jo silloin menettäneen otteensa joukkueeseen. Hän nuoleskeli tähtipelaajiaan, ja sanavarasto oli pelkkää F:ää. Ulkopuolinenkin näki, että 3-4 ketjun jätkät eivät olleet kovin tyytyväisiä oloonsa.

Siinä mielessä hän tietysti ansaitseekin saada potkut. Mutta jos 10 vuoden sopimuksella pelaava ruotsalaistähti antaa pelikellon liikkua yli 100 minuuttia ilman, että hänelle rekisteröidään edes yhtään laukausta, niin onko se valmentajan vika?

Onko valmentajan vika, että jostain syystä, vuodesta toiseen, niin Aleksandr Semin kuin kaimansa Ovetshkin tiukoissa tilanteissa hyytyvät?

Ehkä on, ehkä ei. Boudreaun puolutukseksi on sanottava, että hän teki mielestäni myös oikeita liikkeitä Tampa-sarjan aikana.

Pelaajia on vaikea vaihtaa, joten valmentaja lähtee. Ovetshkin on seuran ja koko liigan paras markkinointihahmo sekä sitä kautta luonnollisesti myös rahaa Capitalsille lypsävä lehmä. Ainakin vielä. Seminillä on iso (tosin vain vuoden mittainen) sopimus, samaten jo aiemmin mainitulla Nicklas Bäckströmillä. Mike Greenin yli 5 miljoonan taalan lappu on näillä näytöillä, loukkaantumisista huolimatta, vähän turhan kova.

Boudreau siis lähtee. Mutta häviääkö ongelmat? Todennäköisesti ei.

Tiukemman kurin valmentaja voi saada joukkueen sitoutumaan tavoitteisiinsa paremmin. Se vaatisi kuria kaukalossa ja sen ulkopuolella. Ensimmäinen on kokeneelle ja kovalle koutsille helpompi saavuttaa. Tähtiä pitää koskea samat säännöt kuin muita. Kun koutsilla on natsoja ja näyttöjä, tämän sisäänajaminen on helpompaa kuin noviisikäskijälle.

Jälkimmäinen onkin sitten vähän hankalampi. Ilkeät kielet ovat jo pidempään kuiskutelleet siitä, että osalle Capitals-pelaajista, mm. Bäckströmille ja Ovetshkinille, yöelämä on liian tuttua. Eikä Mike Greenkään ole siinä kunnossa kun mestarisuosikin ykköspakin pitäisi olla. Näille ongelmille pitäisi tehdä jotain.

Ei ihan helppoja hommia.

Mielenkiintoista on, että harva on edes vaivautunut miettimään GM George McPheen kohtaloa. Oliko järkeä antaa Bäckströmille noin suuri palkka? Onko GM tehnyt kaikkensa hankkiakseen joukkueelle kunnollista pelintekijää? Onko Michael Neuvirth ja Semjon Varlamov oikeasti riittävän hyvä maalivahtikaksikko mestarisuosikille? Ja onko järkeä, että joukkueen parhaat ja kovapalkkaisimmat pelaajat ovat nuoria venäläisiä?

McPhee on saanut yrittää toistakymmentä vuotta. Ja tulos ei ole kovin häävi. On yritetty rakentaa mestaria rahalla Jaromir Jagrin ympärille ja varaamalla Ovetshkinin, Seminin ja Bäckströmin ympärille. Kumpikaan tyyli ei ole toiminut.

Ehkä mallien toteuttajassa on vika?

Boudreau saa lähteä, mutta oikeus ja kohtuus olisi, että tällä kertaa myös GM maksaisi epäonnistumisista.