Silläkin uhalla, että pahasti katkeroitunut maajoukkueen entinen kiekonkerääjä Timo Lehkonen leimaa minut kynä-Petteriksi (ellei ole jo leimannut), niin sanon tämän nyt täälläkin ääneen.
Suomella on jalkeilla nimilistaltaan sen tason joukkue, että ainoastaan Petri Vehasen, Mikko Koivun ja/tai Tuomo Ruudun loukkaantuminen kelpaa tekosyyksi, jos leijonien charterkone kiitää kotiin taas kerran jo puolivälierien jälkeen.
Kokonaan toinen juttu on tietysti se, että tällaisissa turnauksissa sattumalla on melko usein sanansa sanottavana lopputuloksiin. Pomppu sinne, pomppu tänne.
Historia on osoittanut, että nimetönkin joukkue voi MM-tasolla pärjätä, kun tähdet ovat kohdallaan. Ja taasen nimekäskin nippu voi olla hukassa, jos ne suuntaa taivaalla antavat tähdet menevät pilven taakse.
Oli miten oli, tämä turnaus lienee Jukka Jalosen kohtalon turnaus. Ulos puolivälierissä ja ensi keväänä puikoissa on uusi hemmo. Välieriin nyt, Jalonen saa jatkaa ainakin ensi vuoden kotikisoihin, tuli mitalia tai ei. Peli on raakaa, mutta niinhän urheilu usein on.
Edessä on kahdet kotikisat, hinnakkaita lippuja, VIP-paketteja pitäisi myydä, uuden televisioyhtiön pitäisi saada kunnon katsojat ja ennen kaikkea kolmen viikon pätkä, jolloin millään muulla tässä maassa ei oikeastaan ole mitään merkitystä.
Sellaiseen pyöritykseen on riskaabelia lähteä valmentajalla, joka ei ole kertaakaan päässyt MM-kisoissa edes välierävaihteeseen asti. Olkoonkin, että NHL-olympialaisista tultiin kotiin himmeimpien mitalien kanssa.
Kuka sitten Jalosen korvaa? Onko se kaksikko Westerlund&Virta, jotka hoitavat hommat ikään kuin OTO:na? Vai onko se jompikumpi Ylelle kisoja kommentoivista herroista Dufva tai Suikkanen? Vaiko joku Mr. X?
Sitäkin ehditään vielä spekuloida, jos tarvetta tulee.
Suomalaiselle kiekkoilijalle MM-kisat on henkisesti kaikista pahin paikka. Koko kansa katsoo, voitettavaa on vähän, hävittävää paljon. Liki joka kisoissa joku on saanut kansan sylkykupin roolin kontolleen. Aiheesta tai aiheetta.
Kovin paikka on tänä vuonna kuitenkin Jukka Jalosella. Viime vuoden taaperrus käynnistyi Tanska-fiaskolla ja sama poppoo on taas tarjolla avausottelussa.
Avauspäivän perusteella on sanottava, että kansainvälisessä kiekossa on edetty siihen pisteeseen, että suurmaidenkin on pelattava ihan joka sekunti, jos mielii pisteitä napsia.
Että nyt olisi myös Leijonien syytä olla hereillä.
perjantai, huhtikuu 29, 2011
Kynä-Petterin varoitus: kannattaa olla hereillä!
Lähettänyt Juha Hiitelä klo 2:16 ip.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
tais osua lehkosen kritiikki vähän arkaan paikkaan kun piti koittaa tylyttää takas.ja harmittaako sua hiukkasen kun et itse pääse mukaan mm-karkeloihin näköradion puolelle... ei sillä et on sulla joskus ihan hyviäkin juttuja.
Kansainvälisessä jääkiekossa on tultu siihen pisteeseen, että Pohjanlahden itäpuolella mennään kohti heikompaa tasoa ja sen länsipuolella kehitytään edelleen.
Slovakia ja Tshekki vetelevät ikälopuillaan viimeisiään, Suomen alamäki miehissä on alkanut ja jyrkkenee 5-6 vuoden kuluttua, Latvia, Valko-Venäjä ja Ukraina pihisee kuolinvuoteellaan, eikä Venäjäkään enää paremmaksi mene.
Syynä tietysti junnupelaajien tason laskeminen 2000-luvun vaihteesta alkaen. Jostain syystä tuolloin Kanada, USA ja Ruotsi saivat junnuhommansa kuntoon, samoin Norja ja Tanska.
Onneksi MM-kisat on nykyään harkkaturnaus, minne esimerkiksi Kanada, USA ja Ruotsi lähetti tälläkin kerralla lähes junnujoukkueen.
Aftonbladetissa on kilpailu, missä kiekkofaneja pyydetään tunnistamaan joukkueen pelaajia. Lahjakkaita pelaajia, mutta perusfanit eivät tiedä oikein mitään berglundeista, tedenbyistä tai krugereista. Vielä.
Onko Suomella muuten ollut koskaan heikompaa ykköspakkiparia MM-tasolla?
Tyhmä kysymys suomalaiselle kiekkomedialle: Mitä tarkoittaa paljon viljelty pelaajan "flow-tila"? Ja mistä maasta tai lajista moinen on mahdettu kopioida?
Ainakaan jääkiekossa moista ei englanninkielisissä maissa käytetä. Siis Kanadaa ja USA:aa tarkoitan.
Pelissä voi olla hyvä "flow", mutta pelaajalla ei koskaan ole "virtausta". Jos haetaan suoritustasoa, missä kaikki tapahtuu helposti, lähes tiedostamatta, niin silloin sana on kyllä "zone".
Koska pelaaja on siis virtaustilassa?
Ainakin Esko Seppänen tuota flow-tilaa kovasti tarjoilee, mutta hän nyt ei ensimmäisellä ja ainoalla Kanadan reissullaan tietänyt edes maalla olevan omaa dollaria, joten pieni sekaannus termeissä nuorelle miehelle on ihan ymmärrettävää.
Mutta kyllä muillakin on tätä erikoista virtausta ollut.
3. Anonyymi,
Googleta: flow, sports, description
Olisi aika hassua, jos ensimmäisen tuloksen alla lukisi: "The concept of being in the zone during an athletic performance fits within Csíkszentmihályi's description of the flow..."
Onneksi meistä kumpikaan ei liene urheilusanaston ylijumala, joten saanet toki jatkaa synonyymien asettamista sallittuun käyttöjärjestykseen suomalaisessa urheilumediassa englanninkielisen urheilumedian seurannasta muodostuneen käsityksesi mukaisesti ottamatta ollenkaan huomioon termien aiempaa käyttöä suomenkielessä.
Olipas typerä lause, sori. Pitäisi olla varmaan enemmän in the groove, eiku keeping my head in the game, eiku present, eiku in the moment, eiku in the zone, siis vain päästä flow-tilaan ja kirjoittaa, olla wired in, sillai on the ball. Näistä siis ainoastaan in the zone tarkoittaa urheilijaa.
Ja olit myös oikeassa, että alentuva sävy tekee toisten kommenttien lukemisesta paljon mukavampaa.
Long, curly or wavey hair. Mostly a hockey term. Hair that would flow out the back of someone's helmet and curl up around the back of the helmet. Someone can have a flow or be flowin.
Eli jääkiekosta tuttu.
Wikipedia-viisaita riittää, mutta kiekkomaailmassa flow-tilaa käyttää vain suomalainen kirjuri.
Varmaan sen takia, että "flow" tarkoittaa lajipiireissä ihan muita asioita.
Just remember, there's no tackling in the nill tolerance ice-hockey.
Lähetä kommentti