Goals and Dreams

NHLPA:n Goals and Dreams-rahasto vierailee huomenna Suomessa. Kymmenen maata kymmenessä päivässä-kiertueella Suomessa pysähtyvä poppoo jakaa 20 varustesettiä Iceheartsille ja viisi settiä Hirvensalmen kunnalle.

Reilun vuosikymmenen aikana Goals and Dreams on jakanut reilut 17 miljoonaa dollaria hyväntekeväisyyteen, nimenomaan jääkiekkoa edistäviin kohteisiin. Ja nuorille.

Pätkä lehdistötiedotteesta:

"National Hockey League Players’ Associationin (NHLPA) Goals & Dreams -avustusrahasto tekee
kymmenen toimintavuotensa kunniaksi kansainvälisen kiertueen, jossa yhdistyksen johto kiertää
kymmenessä päivässä kymmenen maata, lahjoittaen yhteensä 360 täydellistä pelivarustepakettia
paikallisille toimijoille muun muassa Ruotsissa, Suomessa, Venäjällä ja Bosniassa. Kiertue päättyy
Toronton Hockey Hall of Fameen 22. marraskuuta.
Goals & Dreams -rahasto perustettiin 19.11.1999 tavoitteenaan tukea nuoria, joilla ei muuten olisi
mahdollisuutta päästä tutustumaan lajiin. ”Varustesetit lahjoitetaan joukkueille, jotta niitä voidaan
kierrättää joukkueen sisällä. Olemme lahjoittaneet jo yli 13.000 settiä maailmanlaajuisesti”, kertoo
Jyrki Lumme, NHLPA:n Suomen edustaja, joka on osallistunut avustusrahaston toimintaan sen
alkuvaiheista asti.
"

Olisiko mahdollista perustaa vastaavaa Suomen mittakaavassa? Mitkä säätiöt Suomessa jakavat rahaa lajin ruohonjuuritasolle? Kärppäsäätiö? Onko muita? Ja jos muita ei ole, niin miksei? Eikö seuraavista kiekkoilijasukupolvista huolehtiminen ole nimenomaan nykyisten sukupolvien asia?

Ottaako koville?

Jääkiekkovalmentajana lähes täydellisellä Juhani Tammisella on selvästi yksi heikko kohta. Kritiikki naisten suunnalta.

Uusimmassa Veikkaajassa Tamminen vastaa Silja Hiidenheimon viime viikkoiseen kolumniin. Luonnollisesti teksti on täynnä sovinistisia huomautuksia, mutta myös osoitus siitä, että jokainen kirjoittaa itse oman historiansa.

Viime viikolla Tamminen oli luennoimassa median kanssa. Tuolloin hän saarnasi suurena mielipiteenään, ettei median kanssa kannata riidellä. Nyt hän kuitenkin hyökkää mediaa (kolumnistia) vastaan. Syyttää puskista ampumisesta, raukkamaisista poikittaisista mailoista ja koodiston ymmärtämättömyydestä.

Olennaisin kohta on luonnollisesti Tammisen kolmiosaisen ohjekokoelman viimeisin ohje:

"Älä hajoita voimiasi, voittaminen tarkoittaa siirtymistä hyvästä erinomaiseksi."

Tämä on siis kaikki nämä vuodet estänyt Tammista tulemasta erinomaiseksi valmentajaksi. Sen sijaan, että hän kiertää maata yritysluennoitsijana, kirjoittaa kirjoja ja luulee olevansa osa mediaa, tullakseen erinomaiseksi valmentajaksi, hänen pitäisi keskittyä valmentamiseen.

Älä tee niin kuin minä, vaan tee niinkuin minä sanon?

Silja 2 - Tami 0.

Tuttua ja turvallista

Jääkiekkoliiton uuden toimitusjohtajan valinta sujui tuttua ja turvallista kaavaa noudattaen. Ensin järjestettiin näennäinen hakuprosessi, valittiin rekrytointikonsultiksi mies, jolla on puheenjohtajan mukaan porttikielto liiton maajoukkuevalmentajaksi ja sen jälkeen valittiin ilman haastatteluja hakija liiton sisältä.

Edes Matti Nurminen ei ollut niin härski, että olisi myöntänyt tämän olleen sovittu prosessi. Väitti, ettei häneltä oltu hakemusta pyydetty, mutta myönsi samalla, ettei hänen hakemuksensa ihan normaaleja proseduureja pitkin mennyt.

Mitä Jääkiekkoliitto sitten sai? Hajuttoman, värittömän ja mauttoman kauppatieteiden maisterin, jolta on turha odottaa suuria keskustelunavauksia tai suurta profiilinnostoa, kun suomalaista jääkiekkoilua tai jääkiekkobisnestä pitäisi linjata.

Luvalla sanoen, Kale sai itselleen jälleen uuden juoksupojan. Mikään ei siis muutu. Suomalainen urheiluelämä alkaa pikkuhiljaa täyttynä näennäisjohtajista, kun ensin Palloliiton puheenjohtajaksi valittiin kumileimasin Niinistö ja samana päivänä Jääkiekkoliiton toimitusjohtajaksi juoksupoika Nurminen. Suomalainen urheilu kulkee kohti surullisia teitä.

Tuore toimitusjohtaja väisteli kysymyksiä maajoukkueen päävalmentajan jatkosopimuksesta. Hänellä ei ollut kanttia sanoa mielipidettään, eikä myöskään myöntää sitä toista vaihtoehtoa, jossa hänellä ei ole lainkaan sanavaltaa asian suhteen. Kumpi on pahempi? Se, että toimitusjohtajalla ei ole mielipidettä tärkeimmästä työntekijästään vai se, että hänellä ei ole päätäntävaltaa asian suhteen?

Toisaalta, mielipiteen sanomattajättäminen voi olla myös merkki siitä, että Jukka Jalosen ei haluta jatkavan. Liitto on ajanut itsensä miinaan, jossa päävalmentaja haluaa (täysin oikeutetusti) ratkaisun ennen kuin on ehtinyt antaa kunnon näyttöjä. Edellisellä kerralla vastaavassa tilanteessa Erkka Westerlund sai vuoden jatkosopimuksen, ja lopputulos oli erinomainen. Kolmet arvokisat, kolme mitalia.

Jukka Jalosen asemaa maajoukkueen päävalmentajana ei ole kyseenalaistettu missään kohtaa. Mitä sitten, jos hänen kanssaan tehdään jatkosopimus ja sekä Vancouver että Saksan kisat menevät penkin alle? Kuka kantaa vastuun?

Karjala

SM-liigajoukkueiden fanit tuntuvat jatkuvasti arvostelevan Euro Hockey Touria. Samoin tekevät ne valmentajat, jotka menettävät useamman pelaajan maajoukkueen käyttöön. Liian iso loukkaantumisriski, ei ole aikaa levätä, huiput pelaavat liigassakin jo paljon. Merkityksettömiä harjoituspelejä.

NHL:ssä pelataan edelleen se 82 ottelua runkosarjassa, ja hyvin ne huiput jaksavat sielläkin pudotuspeleissä.

Karjala-turnauksen arvon ymmärtää vasta sitten, kun kävelee Hartwall Areenalla katsomossa tai pysähtyy Helsinki-Tampere-moottoritiellä pelin jälkeen huoltoasemalle. Suomalaisia kiinnostaa maajoukkue. Eilen Tshekki-ottelussa katsojia oli yli 11 000. Tänään varmasti vielä enemmän.

Linnatuulessa oli bussilasteittain Suomi-paitoja palaamassa Areenasta. Faneja. Suomalaisia. Leijona-faneja. Voitosta (ja oluesta) tyytyväisiä faneja. Maajoukkue kiinnostaa ihmisiä, enemmän kuin SM-liiga. Ja niinhän sen pitääkin olla.

Jukka Jalosen esikunnalle moni asia on varmasti kirkastunut jo näiden kahden pelin aikana. Osa pelaajista on pelannut itsensä jo pihalle Vancouverista, osa on pelannut itsensä lähemmäksi Saksan kisoja. Jarkko Immonen on antanut sen tason näytöt, että saattaa sittenkin nousta jopa olympiakoneeseen. Lasse Kukkonen lienee sementoinut paikkansa leijonapuolustuksessa Vancouverissa.

Aikaisempina vuosina tilanne on joskus ollut joku muu, mutta tänä vuonna yksikään taho ei voi väittää, etteikö näillä turnauksilla olisi merkitystä. Viimeiset onnelliset ehtivät vielä antaa näyttöjä Kanadaa varten myös Moskovassa. Ja Ruotsin turnauksessa huhtikuussa annetaan viimeisiä MM-kisanäyttöjä. Kovia pelejä.

Ja mahtuuhan tähän viikonloppuun myös yksi tapahtuma, joka linjaa suomalaisen jääkiekon tulevaisuutta. Liitto julkistaa uuden toimitusjohtajansa tänään klo 16, puoli tuntia ennen Suomi-Ruotsi-ottelun alkua. Hakuaika päättyi viime viikolla, joten kovin laajoja psykologisia testejä ei ole ehditty pitää. Tämä kielii siitä, että valinta kohdistuu johonkin lajin sisältä. Joutuuko joku SM-liigajoukkue etsimään uuden toimitusjohtajan ensi viikolla?

Olemme kohta viisaampia.

Joka suhteessa Karjala-turnaus on siis tänä vuonna osoittanut paikkansa suomalaisessa kiekkokalenterissa. Halusivat seurat sitä tai eivät.

Ilves vs. media

Ilves on viimeisinä päivinä ottanut asiakseen hyökätä pelaajien suulla kohti mediaa, organisaation hyväksymänä tietysti. Ensin fanitoimittajien tekemässä propaganda-julkaisussa ja sen jälkeen vielä erikseen verkkosivuilla. Media on liian negatiivinen, median pitäisi vain silitellä päätä ja kirjoittaa positiivisia asioita, pelaajia ei saisi arvostella, hehän eivät ole julkisessa ammatissa, he ovat kuvitelleet ryhtyvänsä ammattilaisjääkiekkoilijoiksi ilman, että olisivat vastuussa tekemisistään maksavalle yleisölle.

Samaa ruikutusta, jota urheilutoimituksissa jatkuvien puhelinsoittojensa vuoksi jo vitseiksi muodostuneet toimitusjohtaja ja urheilupäällikkö ovat viljelleet jo pidemmän aikaa.

Suomalaiseen urheiluelämään on kummasti pesiytynyt se ajatus, että median pitäisi olla samassa veneessä urheilijoiden kanssa. Se oli sitä ehkä joskus, mutta siinä missä maailma muuttuu, on myös media siirtynyt eri veneeseen. Jopa eri järveen.

Jos Ilves malttaisi ensin keskittyä saamaan oman perustyönsä kohdalleen, se voisi sen jälkeen ryhtyä arvostelemaan muita. Eli: yrittäkää nyt ensin voittaa pelejä, tehdä niitä maaleja, tehdä taloudellisesti hyvää tulosta, saada yleisöä halliin ja vaikka ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen pärjätä pudotuspeleissä edes siedettävästi.

Jos siinäkään kohtaa media ei noteeraa, voidaan palata asiaan.

Edesvastuutonta

Jääkiekkolehti teki tuoreimmassa numerossaan artikkelin jääkiekkoilijoiden uhkapeliriippuvuudesta. Aihe, johon myös Iltalehti tarttui siteeraamalla kyseistä juttua.

Jutussa käy ilmi, että Tampereen Ilves on joutunut viimeisen viiden vuoden aikana pistämään kilometritehtaalle ulkomaalaisen, jolla on ollut nettipokeririippuvuus.

"Meillä yksi ulkomaalainen - en halua sanoa hänen nimeään - on jouduttu viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana laittamaan ulos sen takia, että tyyppi oli niin pahassa rahapelikierteessä. Kaveri oli ihan sekaisin." - Esa Honkalehto, JKL 9/09

Jo nyt nettipalstoilla arvuutellaan, kenestä pelaajasta on kyse. Helppo laskea, ulkomaalainen, joka pistettiin ulos kesken kauden. Niitä toki Ilveksessä on vuosien varrella riittänyt.

Siitä huolimatta osan hankinnoista voi laskea pois alunalkaen, jolloin jäljelle jää epämääräinen joukko nimiä. Nyt kaikkien näiden pelaajien ympärillä pyörii ainakin Tampereella epävarmuus siitä, onko kyse pokeririippuvaisesta vai ei. Ja kun kyse on huhuista, niin niillä on tapana paisua.

Syyttömiä on asetettu epäilyksen alle.

Ja mikä olennaisinta, nettipokeririippuvuus on sairaus. Eikä yhdelläkään ihmisellä, varsinkaan esimiehellä, ole ilman lupaa oikeutta vihjailla entisten tai nykyisten alaistensa tai muiden ihmisten terveydestä, varsinkaan julkisesti. Tämä koskee niin SM-liigaseurojen toimitusjohtajia kuin turkulaisia jääkiekkovalmentajiakin.

Tällainen toiminta on täysin edesvastuutonta ja anteeksiantamatonta.

Kyse ei ole ensimmäisestä kerrasta, kun Ilves Hockey Oy:n nykyisen operatiivisen johdon mediahallinnan tilanne- ja tyylitaju pettää täydellisesti. Case Perttu Lindgrenissä sivullisten vetäminen mukaan pelaajan mustamaalausoperaatioon ja seurajohdon joko ammattitaidottomuuttaan, typeryyttään tai tietoisesti valehtelemalla asiasta annetut korvausvaade-lausunnot ovat luonnollisesti räikeimmät esimerkit, mutta tällä pitkällä listalla viimeisimmät kommentit ex-alaisten sairauksista asettuvat lähelle kärkipäätä.

Taustalla ei voi olla mikään muu kuin kyseisen operatiivisen johdon pakonomainen tarve olla koko ajan esillä julkisuudessa, mielellään positiivisessa mielessä tai jonkinasteisena asiantuntijana esiintyen. Ja kun varsinaisen työn jälki ei viiden vuoden aikana ole kertaakaan ollut edes lähellä sellaista tasoa, että heidän tekemisensä antaisi aihetta minkääntasoiseen positiiviseen julkisuuteen.

Faniristeilyt

Heti alkuun on todettava, että en ole koskaan ollut yhdelläkään faniristeilyllä. Enkä todennäköisesti tule koskaan menemään.

Alkuviikosta raportoitiin, että kaksi Ässien pelaajaa olisi käyttäytynyt sopimattomasti joukkueen faniristeilyllä viime viikonloppuna. Toisin sanoen, herrat olivat olleet liian humalassa. Todennäköisesti siis niin humalassa, että se koettiin häiritseväksi.

Ässien kakkosvalmentaja Karri Kivi totesi alkuviikosta Ilta-Sanomien verkossa, että kyse oli viimeisestä faniristeilystä heidän osaltaan.

Samaa mieltä tuntuvat olevat pelaajat. Pikagallupin perusteella pelaajatkaan eivät innostu suuremmin faniristeilyistä. Pelin jälkeen lähdet jonnekin laivalle, yleensä kyse on vielä tauon alusta, joukkueiden perinteisestä saunailtapäivästä. Ja sitten seuraavana päivänä pitäisi olla skarppina osallistumassa keppihyppelykisaan, kuten eräs kokenut pelaaja sanoi.

Miksei fanitapahtumaa voi järjestää maissa? Esimerkiksi hallilla? Täytyykö näissä tilanteissa oikeasti olla mukana suomalaiskansallisesti aina kännit?

Typerät tilanteet vältettäisiin, kun kaikki jäisivät maihin.

Ässät ei pidättänyt pelaajilta palkkaa. Mikä on tietysti oikea ratkaisu. Silja Hiidenheimo otti tiistain Veikkaajassa kantaa Sportin päävalmentajan Juhani Tammisen palkanpidätykseen. Kolumnisti Hiidenheimo teki johtopäätöksen, jota kukaan urheilutoimittaja ei ollut osannut tai uskaltanut tehdä. Palkanpidätys oli vastoin kaikkia sääntöjä.